Imatge de l'autor
9+ obres 406 Membres 6 Ressenyes

Sobre l'autor

Crèdit de la imatge: Courtesy of Philip Zelikow

Obres de Philip Zelikow

Obres associades

Etiquetat

Coneixement comú

Data de naixement
1954-09-21
Gènere
male
Nacionalitat
USA
Lloc de naixement
New York, New York, USA

Membres

Ressenyes

Well, it certainly doesn't paint Woodrow Wilson in a very flattering light.

Having read GJ Meyer's The World Remade: America in World War I not that long ago, this book helps explain some of Wilson's behavior in the postwar era. It is somewhat dull reading...learning what one diplomat said to another, whether they meant what they said or not, but Zelikow backs up his claims with records from the respective capitols. Overall, I felt frustrated with the historical figures (American, Entente, Central Powers) that come off as rank amateurs. So I suppose that means it's a good book. I don't know enough about this topic to say for sure if the writing is accurate, but I do think it's a worthwhile read for historians.… (més)
 
Marcat
Jeff.Rosendahl | Hi ha 1 ressenya més | Aug 26, 2023 |
Summary: An account of the period from 1988-1992 and the transition of states, economic systems, and military alliances, reflecting an emerging post-cold war world.

When I bought this book, there was not a war in eastern Europe. All the world was thinking about a few months ago was get past a two-year pandemic. Life has changed and once again we live under the shadow of a potential global war.

Perhaps that sets in relief those few heady years at the end of the 1980’s when we thought we had entered a new world of global peace with the fall of physical and political walls between eastern and western Europe, when the major powers talked about reducing nuclear arms stockpiles and conventional forces, when Germany was unified, when former Warsaw pact countries gained their independence (including Ukraine in 1990) and more peaceable and mutually economically beneficial relations became a possibility with Russia.

This book traces the series of events that unfolded during those years, the issues that the U.S. and other powers faced, and the decisions made that have shaped Europe over the last thirty years, as well as the course of Russia. Rice and Zelikow were insiders during this era, working in both Bush adminstrations, Rice serving as an NSC adviser and eventually, as secretary of state.

The account begins with the increasing globalization of economic systems, the growing strains on the economic systems of the USSR and its satellites in eastern Europe. Amid this comes the bold attempt of Perestroika with not enough economic reforms with too many raised expectations. At first, the effort was to try to figure out how to prop up the system, as it became increasingly apparent that Gorbachev could fail.

As satellites broke away, the question became what would Europe become. Would the European Union expand to include these countries. And what would become of East Germany? The book takes us inside the delicate balance that had to be struck to not humiliate or antagonize the USSR, and to not arouse fears of a united Germany. And how might Russia be integrated into the new Europe.

And what would become of NATO, forged as a post-war threat by the Soviet Union and paralleled by the Warsaw Pact countries. At first, it was even considered to maintain these alignments with a de-escalation of the military presence. When this was unacceptable to the Warsaw Pact countries and interest was expressed in expanding the NATO alliance, the question became, how would Russia react. At one point, the door was even opened for Russia to also be a part of NATO.

What did happen was the expansion of the number of countries in the alliance, but a military de-escalation and recalibration of the mission of NATO, eventually joining the US in both peace-keeping and military missions in the Balkans and the Middle East. Nuclear stockpiles were destroyed without nukes proliferating to former Soviet satellites. Interlocking European and global trade agreements fostered trade. There was a period where US, Europe, and Russia even stood together against Iraq in Kuwait, and later in the fight against Al-Qaeda in the early 2000’s.

At the beginning of the book, we are introduced to a young East German physical chemist who became interested in the changing politics of her country and a young mid-level KGB colonel in Dresden who was increasingly disturbed with the course of events in his home country. The first was Angela Merkel, the second Vladimir Putin. She represented the culmination of the many positive decisions made in those heady years, leading a German renaissance in a new Europe. He represented the lingering humiliation and resentments (despite George H. W. Bush’s understated diplomatic efforts) at the eviscerating of Russian greatness. Putin resented the effort of the second Bush administration to define the world as those for and against freedom. Russia had been at its best under autocrats which he increasingly became. Ukraine, which Putin stated in 2008 was not even a country, resented efforts to incorporate Ukraine into the EU and NATO, blocked by Germany in 2008. Even then, Putin saw this as a US attempt to push an integrated Europe right up to Russia’s doorstep, or underbelly.

This work was published in 2019, which was after the Russian annexation of the Crimea. Even then, the tensions in Ukraine’s eastern provinces were evident. None of this justifies the brutal invasion of Ukraine. Rather it makes evident that the storm clouds were gathering that would unravel the European peace established in the 1990’s. This book casts light on the developments of those years. One gets a sense of what it was like to face issues with multiple choices without a roadmap to show to where these would lead. The thing that stood out was the failure of finding a way to integrate Russia into the integrated Europe without diminishing its sense of national greatness or compromising the independence of other countries. It was the flaw in an otherwise fruitful approach to the opportunities of a new Europe. This was a fascinating, inside account of the opportunities and uncertainties latent in global diplomacy.
… (més)
 
Marcat
BobonBooks | Mar 7, 2022 |
Having read many (100s) of books on WWI I was aware of the peace moves in 1916-1917. However, this book gave me a greater depth of knowledge and timing of these efforts. It is unfortunate that so many opportunities and missundersandings lead to a continuation of the war with the consequent causalties and costs. I often considered the war, a war no one wanted. Now I also consider it a war no one wanted to continue. However, no one knew how to prevent it, and subsequently no one knew how to end it. Sad at both ends. I highly recommend this work. It is an easy read yet fascinating.… (més)
 
Marcat
douboy50 | Hi ha 1 ressenya més | Apr 26, 2021 |
Lähtökohdat:

Kirja edustaa perinteistä diplomatian historiaa. Tekijät
ilmoittavat rekonstruoivansa kertomuksen siitä, mitkä tekijät
(variaabelit) ovat keskeisiä selittämään seuraavan tuloksen:
1. Saksan yhdistymisen ja yhdistymisen aikataulun.
2. Uuden Saksan perustavaa laatua olevan luonteen: entinen DDR
yhdistettiin osaksi Saksan liittotasavaltaa.
3. Saksan hyväksymisen täysin oikeuksin NATOn jäsenenä.
4. Neuvostojoukkojen lähtemisen Saksan maaperältä, vaikka
läntiset joukot saivat sopimuksen mukaan jäädä mukaan lukien
Yhdysvaltojen ydinaseilla varustetut joukot.

Kirjan alussa tekijät siteeraavat Herbert Butterfieldin maineikasta nuoruudenteosta The Whig Interpretation of History (1931) peräti kahteen otteeseen. Kirjassaan Butterfield
kieltää historiantutkijoita tutkimasta menneisyyttä toinen silmä
nykyisyydessä. Tällaiset tutkijat katselevat menneisyyttä vain
väistämättömänä kehityksenä, jonka päätepiste pitikin olla
nykyisyys tai kyseisessä tapauksessa Saksan yhdistyminen ja
kylmän sodan loppuminen. Historiallisten prosessien tulos ei
koskaan voi olla vain yhden henkilön tai tekijän tietoinen
tulos, vaan aina eräänlainen synteesi, johon lukemattomat
tekijät ovat vaikuttaneet ja jota kukaan ei olisi voinut
etukäteen ennakoida.

Varsin hyvin tekijät pysyvät myös Butterfieldin paaluttamalla
linjalla. He kertovat vuosien 1989 1990 loppumattoman
tuntuisesta diplomaattisesta toiminnasta, jota jälkeenpäin
voidaan kutsua ponnisteluiksi Saksan yhdistämiseksi. Silloin kun
diplomatiaa toteutettiin käytännössä tuskin kenelläkään oli
käsitystä, mikä lopullinen päämäärä voisi olla ja minkälaisella
aikataululla.

Teoksen arvoa nostaa ilmi selvästi se, että vaikka molemmat
kirjoittajat työskentelivät presidentti George Bushin
ulkopoliittisessa neuvonantajakaartissa, he pystyvät kertomaan
tapahtumat ikään kuin he eivät itsekään tietäisi mitä
seuraavaksi tapahtuu. Tämä on johdonmukainen metodinen ratkaisu,
joka ei horjahda muuta kuin aivan kirjan lopussa silloin kun
tekijät kuvaavat Gorbatshovin lopullista taipumista lähes ilman
ehtoja 15 16 heinäkuuta Helmut Kohlin kanssa käydyissä
neuvotteluissa 1990 Moskovassa. Siinä yhteydessä kirjoittajat
turhaan hyppäävät asioiden edelle viittaamalla myöhemmin
syksyllä tapahtuneisiin muutoksiin sekä Neuvostoliiton
sisäpolitiikassa (Shevardnadzen eroon) sekä kansainvälisen
konstellaation muutoksiin, Irakin hyökkäykseen Kuwaitiin.

Kirjan keskeinen sisältö:

Kirjoittajat tuovat mielestäni loistavalla tavalla esille sen,
että Saksan yhdistymiselle ja kylmän sodan päättymiselle on
mahdotonta antaa yhtä tai joitakin erityisiä syitä. Yhtä mieltä
varmaan ollaan siitä, että Gorbatshovin valtaan nousu
Neuvostoliitossa oli sykäys muutoksille. Gorbathsov yritti
uudistaa Neuvostoliiton taloutta ja yhteiskuntajärjestelmää
haluamatta luopua kommunismista ja kommunistisen puolueen
ensisijaisuudesta yhteiskunnassa. Hän ajatteli, että Itä
Euroopan valtioihin tulisi hänenkaltaisiaan uudistajia, mutta
järjestelmät pysyisivät kommunistisina.

Gorbatshovin tavoite oli, että Neuvostoliitto ja Itä Blokin
valtiot löytäisivat paikkansa yhteisessä Euroopan kodissa, jossa
eri yhteiskuntajärjestelmiä edustavat valtiot toimisivat
toisiaan hyödyttävissä yhteistyössä eivät vihamielisesti
toisiinsa suhtautuvassa kahdessa leirissä.

Saksan yhdistymisen pääarkkitehdiksi nousi kuitenkin Helmut
Kohl, vaikka hänkin epäröi pitkään, kuten kirjassa hyvin
kuvataan. Kenenkään mielestä vielä syksyllä 1989 Saksan
yhdistyminen lähitulevaisuudessa ei ollut realistinen tapahtuma,
ei edes Kohlin. Mutta sitten kun Kohl löi kantansa lukkoon, hän
myös piti linjansa sisäpoliittisten ja ulkopoliittisten
vaikeuksien uhalla. Kohlia voidaan kutsua määrätietoiseksi
valtiomieheksi, joka ymmärsi historiallisen tilanteen ehkä
kaikkia muita kirkkaammin, vaikka hän joutui jopa ohittamaan
oman pitkäaikaisen ulkoministerinsä Hans Dietrich Genscherin,
joka jarrutteli Kohlin vauhtia useita kertoja. Tämä käy
selkeästi esille kun Kohl marraskuun lopulla 1989 esitteli
Saksan valtiopäivillä ns. kymmenen kohdan ohjelmansa Saksan
yhdistymiseksi (s. 119 120). Ohjelmaa pidettiin tuolloin
yltiöpäisenä, mutta se oli vasta lähtölaukaus todelliselle
yhdistymiselle. Mielenkiintoinen kysymys onkin, mitkä tekijät
taivuttivat Kohlin näkemään yhdistymisen mahdollisuuden.
Tekijöiden mukaan Kohl aisti saksalaisten todellisen halun
Saksojen yhdistymiseen rajan molemmin puolin, vaikka
mielipidemittaukset Länsi Saksan ja älymystön asenteet Itä
Saksan puolella eivät pikaista yhdentymistä tukeneetkaan.

Tärkeä yksittäinen tekijä oli myös se, että kun Unkari
Gorbathshovin reformien innostamana aukaisi kesällä 1989 rajansa
länteen, virta Itä Saksasta Länsi Saksaan alkoi näyttää
loppumattomalta. Vielä tässä vaiheessa Länsi Saksa ei
aikonutkaan luopua "Ostpolitik" opistaan (s. 65). Opin mukaan
kahden Saksan suhteita ei saanut vaarantaa hetkellisten
suhdanteiden perusteella. Kun Itä Saksa sulki rajansa Unkariin
ja Tsekkoslovakiaan, Itä Saksassa alkoi loppusyksystä 1989
laajoja mielenosoituksia mm. Leipzigissa, jossa paikallinen
puoluejohtaja Hans Modrow lukeutui Gorbathsovin kannattajiin,
päinvastoin kuin DDR:n puoluejohtaja Erich Honecker.

Ylipäätään tekijät onnistuvat kuvailemaan eri toimijoiden
psykologisia piirteitä varsin onnistuneesti. Gorbathsovin halu
tehdä uudistuksia tuodaan esille, mutta toisaalta Gorbathsovista
todetaan, että hän ei ollut varsinainen neuvottelija, koska
hänellä oli eräänlainen tapa miellyttää vastapuolta. Gorbathsov
oli valmis myönnytyksiin säilyttääkseen hyvät välit George
Bushin ja James Bakerin kanssa. Lisäksi Gorbatshovilta puuttui
kyky tajuta sitä mentaliteettia, joka vallitsi tavallisten
ihmisten parissa. Shevardnadzea kuvataan hyvää tarkoittavaksi,
mutta naiviksi ulkopolitiikan diletantiksi, joka hapuili
löytääkseen kaikkia miellyttäviä ratkaisuja.

Muut läntiset johtajat kuten Thatcher ja Mitterrand eivät olleet
keskeisessä roolissa ja ylipäätään ymmärrettävästi he eivät
ainakaan alkuvaiheessa olleet edes kovin innokkaita Saksan
nopeaan yhdistymiseen. Molemmat pelkäsivät uuden Saksan voimaa
Euroopan uudessa kansainvälisessä tasapainotilanteessa.

Jossain määrin suhtaudun kriittisesti siihen kuvaan, mikä
luodaan George Bushista ja James Bakerista. Kirjaa tarkkaan
lukiessa käy kyllä ilmi Yhdysvaltojen politiikan merkitys
varsinkin siinä tuessa mitä Kohlille annettiin, mutta muuten
Bushin ja Bakerin psykologiset luonnehdinnat jäävät
vaatimattomammiksi kuin esim. Kohlin, Gorbathshovin tai
Shevardnadzen. Ilmeisesti tekijät, luonnollisista syistä, eivät
ole saaneet riittävästi etäisyyttä Yhdysvaltojen johtajiin
pystyäkseen uskottaviin kuvauksiin. Mikäli kirjan alaotsikko
todella viittaa Bushin valtiomiestaitoon kuten kirjan aivan
lopussa esitetään (365 370) esitän kyllä vastalauseeni. Kirjan
sisältö ei anna siihen riittävästi perusteita, Bush ja Baker
toimivat ansiokkaasti taustalla, mutta nimenomaan Bushin
valtiomiestaidosta Saksan yhdistymisessä ja kylmän sodan
loppumisessa ei ollut kyse.

Kirja sisältää kauttaaltaan mielenkiintoisia havaintoja, kuten
se, miten nopeasti DDR romahti ja miten nopeasti Kohl löysi
tämän jälkeen oman määrätietoisen linjansa Saksan
yhdistämiseksi. Oma kertomuksensa kirjan sisällä rakentuu siitä,
miten neljän vallan neuvottelut muuttuivat ensin 4+2 (Länsi
Saksa, Itä Saksa) neuvotteluasetelmaksi, miten sitkeän
diplomaattisen työn jälkeen neuvotteluasetelma muuttuikin 2+4
asetelmaksi ja miten lopulta hajoava DDR jäi täysin statistin
osaan. Saksan kohtalon ratkaisivat, jos niin halutaan sanoa,
Kohl, Gorbatshov ja Shevardnadze esikuntineen ja avustajineen.
Gorbatshovin merkitystä nostaa mielestäni vielä se, että
Liettuan kriisin aikana talvella 1990 hän pystyi vielä kerran
nousemaan ja uudistumaan, moni muu olisi jähmettynyt siinä
vaiheessa täydelliseen siilipuolustukseen.

Ratkaisematta jää edelleen kysymys siitä, miksi Gorbatshov
taipui lähes ilman ehtoja 15. 16. heinäkuuta 1990 Kohlin
esittämiin vaatimuksiin, vaikka siihen asti hän oli etsinyt
Neuvostoliitolle helpompia ehtoja. Miksi hän suostui Saksan
yhdistymiseen Saksan liittotasavallan lakien mukaan ja Saksan
täysjäsenyyteen Natossa? Kysymys jää ilman vastausta. Voidaan
spekuloida, että Gorbatshov aidosti uskoi, että ratkaisu on
paitsi Saksan kansan tahdon mukainen, mutta myös parasta
Neuvostoliiton kehitykselle. Gorbatshov ei pelännyt
sotilaallista uhkaa Saksan taholta, vaan ymmärsi luottamukseen
perustuvan suhteen voivan parhaiten edistää myös Neuvostoliiton
taloudellista kehitystä ja sitä kautta myös oman asemansa
säilymistä.

Kirjaa voisi kritisoida siitä, että tapahtumia ei yritetä
selittää kansainvälisten suhteiden teorioille. Kritiikki sattaa
olla oikeutettua, mutta missään tapauksessa se ei osu maaliin.
Tekijät ovat johdonmukaisia valitsemallaan linjallaan ja tulee
mieleen Herbert Butterfieldin näkemys, jonka mukaan parhaiten
teemme oikeutettua menneisyydelle esittäessämme tapahtumat
kertomuksena. Tällöin luomme kuvan, joka paljastaa meille
historiallisten prosessien logiikasta enemmän kuin mitkään
teoriat.
… (més)
 
Marcat
RainerSalosensaari | Mar 21, 2011 |

Llistes

Premis

Potser també t'agrada

Autors associats

Estadístiques

Obres
9
També de
3
Membres
406
Popularitat
#59,889
Valoració
½ 3.7
Ressenyes
6
ISBN
26
Llengües
1

Gràfics i taules