

Clica una miniatura per anar a Google Books.
S'està carregant… Watchers (edició 2008)de Dean Koontz (Autor)
Informació de l'obraWatchers de Dean Koontz
![]()
Favorite Animal Fiction (159) » 5 més
De un laboratorio del gobierno norteamericano, tan siniestro y secreto que ni siquiera puede mencionarse su nombre, escapan dos criaturas: una de instintos asesinos y la otra bondadosa. Las dos «que antes fueron solo unos animales corrientes» han experimentado unos cambios terribles. Para los científicos que los transformaron, son los productos finales de experimentos en ingeniería genética y en inteligencia desarrollada artificialmente, y los quieren recuperar. Para las persona que se encuentran con ellos pueden significar un final trágico o conocer un nuevo y sublime tipo de amor. My very favorite Dean Koontz book. I love how he includes a Golden Retriever in many of his books, but this one is by far the best. I appreciate the fact that the dog doesn't talk or do anything a normal dog couldn't do, aside from having human level intelligence. I've read it several times, and always enjoy it. 1.25 stars. the idea here is actually a pretty interesting one. but this is many hundreds of pages too long, and i'm obviously reading this with the advantage of 35 years of social changes since he wrote this, but ugh. i hate the way he wrote the main heterosexual relationship here; she's so infantilized and that's made to be cute; he is supposed to be a good guy but the way he deals with her trauma would actually be retraumatizing for most people; and secondarily, the way and speed with which they fall in love felt ridiculous to me. i could see that he was trying to be forward thinking in the way he wrote racism and sexism, but thank goodness we've at least come as far as we have since 1987 when this was written. again, this story idea - of a genetically engineered animal and man-like creature to be used for different wartime things was actually pretty interesting. i just found the writing, the length, the emotional manipulation, and too much of the content to be subpar. certainly it could have been worse, but it could have been so much better.
Dean Koontz: Ääniä yössä Alkuteos: Watchers Kustantaja WSOY. 488 s. Arvio: 9 - Dean Koontz on amerikkalaisten jännityskirjailijoiden parhaimmistoa, tosin muutamia huonompiakin juttuja mahtuu herran tuotantoon, niin kuin melkein kaikilla kirjailijoilla. Koontzia lukiessaan tietää kuitenkin joutuvansa harvoin pettymään, eikä Ääniä yössä ole millään muotoa poikkeus tällä saralla. Tarina vie mukanaan heti ensimmäisten sivujen alusta lähtien, ja tunnelma kestää voimakkaana koko kirjan ajan. Tarina alkaa, kun Travis Cornell kohtaa aamulla liikuskellessaan erämetsässä likaisen ja takkuisen kultaisennoutajan, joka on selkeästi pakenemassa metsässä rymistelevää epäinhimillistä olentoa. Travis häipyy koiran kanssa aavistaen vaikeuksia, joita metsässä rymyävä olento ilmeisesti aiheuttaa. Kotona Travis alkaa huomata, että koira on poikkeuksellisen älykäs, lähestulkoon ihmisen tasolla. Hän päättää pitää koiran, jonka nimeää Einsteiniksi. Siitä näyttää olevan yllättävää hyötyä: se järjestää Travisille muun muassa vaimon Noran. Samaan aikaan toisaalla kuumeiset tutkimukset ovat käynnistyneet Einsteinin löytämiseksi - eläin on itse asiassa karannut valtion salaisesta tutkimuslaitoksesta tulipalon yhteydessä. Mikäs siinä, tilanne olisi muuten varsin helppo tapausta tutkivalle turvallisuuskoneistolle, ellei laitoksesta olisi lähtenyt samaan aikaan karkuun myös siellä luotu epäinhimillinen tappokone, hirviö, jota kutsutaan Sivulliseksi. Sivullisella on vain yksi missio: koiran löytäminen ja tappaminen. Luonnollisesti Sivullisen tielle tahattomasti osuvat ihmiset eivät saa nauttia elämästään kovin pitkään. Poliiseilla on siis kova kiire ehtiä koiran luokse ennen murhanhimoista petoa. Asiaa ei myöskään auta se, että hiukan ennen tutkimuslaitoksen tuhoa kuolivat siitä vastuussa olevat viisi lääkäriä perheineen ja kuolemista vastuussa ollut palkkamurhaaja Vince Nasco haluaa myös innokkaasti päästä hyötymään koirasta. Lopulta Travis vaimoineen huomaa, että nämä kolme tahoa ovat auttamattoman kiinnostuneita koirasta ja he päättävät nostaa kytkintä. Alkaa pakomatka toiseen osaan USA:a. Juoni on kiistatta varsin nokkela ja toistaa Koontzille tyypillisesti teemaa “Kun ihminen leikkii Jumalaa”. Henkilöhahmot ovat varsin kiinnostavia, ja etenkin palkkamurhaaja Vince Nascon ilmeisen pakkomielteisen persoonan kuvauksessa Koontz onnistuu varsin hyvin tehden miehestä varsinaisen arkkiroiston. Nascosta annetaan hyvin määrätietoisen ja pikkutarkan ihmisen kuva, joka arvostaa rutiineja ja tarkkaavaisuutta ja äärimmilleen vietyä raakaa voimaa. Myös ristiriitaisen ja alussa hyvinkin masentuneen Traviksen luonteesta saa hyvän kuvan ja mies tuntuu aidolta. Traviksen vaimon Noran henkilöhahmo jää kenties hiukan ohuemmaksi, mutta on sanomattakin selvää, että kirjaa lukiessa huomaa, että sekä Travis että Nora täydentävät toisiaan loistavasti, ts. jos jompikumpi hahmoista puuttuisi, kirjasta jäljelle jäävä tuntuisi epäpätevältä. Kansallisen turvallisuusviraston NSA:n tutkijana toimiva Lemuel Johnson on myös varsin todentuntuinen hahmo kamppaillessaan jatkuvien työpaineiden ja omien korkealle asetettujen tavoitteidensa vuoksi. Hahmojen osalta kirjan kaksi tärkeää valttikorttia ovat ehdottomasti Einstein ja Sivullinen, joilla molemmilla on selkeästi omat henkilöhahmonsa: Einstein (vaikka hiukan etäiseksi jääkin) on selkeästi empaattinen ja älykäs hauva, joka pitää huolta läheisistään. Kirjan hauskimpia osuuksia ovatkin kiistatta ne, joissa Einstein opettelee lukemaan tai esittää joululahjatoiveitaan (Mikki Hiiri -videoita). Sivullinen taas vaikuttaa alussa pelkästään tunteettomalta eläimeltä ja onnistuu olemaan varsin karmiva etenkin uhriensa kannalta. Mutta takaumien myötä Sivullisestakin löytyy sen verran ihmisyyttä, että lukijan sääli herää viimeistään traagisen loppunäytöksen aikana. Sivuhenkilöt ovat myös varsin näppäriä ja tukevat kokonaisuutta varsin hyvin: Noran asianajaja ja eläinlääkäri ovat varsin sympaattisia ja hyväntahtoisia hahmoja ja täydentävät kirjaa osuvasti. Todettakoon vielä, että joidenkin hajanaisten palojen perusteella Koontzilla näyttäisi olevan varsin hyvä tietämys erilaisista aseista. Kaiken kaikkiaan Ääniä yössä on näppärä perusjännäri, joka sopii hyvin lähes jokaiselle. Eero Pertany a aquestes col·leccions editorialsPremisDistincionsLlistes notables
Fiction.
Literature.
Science Fiction.
Thriller.
HTML:A ??superior thriller?(Oakland Press) about a man, a dog, and a terrifying threat that could only have come from the imagination of #1 New York Times bestselling author Dean Koontz??nominated as one of America??s best-loved novels by PBS??s The Great American Read. On his thirty-sixth birthday, Travis Cornell hikes into the foothills of the Santa Ana Mountains. But his path is soon blocked by a bedraggled Golden Retriever who will let him go no further into the dark woods. That morning, Travis had been desperate to find some happiness in his lonely, seemingly cursed life. What he finds is a dog of alarming intelligence that soon leads him into a relentless storm of mankind??s d No s'han trobat descripcions de biblioteca. |
Debats actualsCapCobertes populars
![]() GèneresClassificació Decimal de Dewey (DDC)813.54Literature English (North America) American fiction 20th Century 1945-1999LCC (Clas. Bibl. Congrés EUA)ValoracióMitjana:![]()
Ets tu?Fes-te Autor del LibraryThing. |
Hate the overwritten naïveté of Nora. Ridiculously sheltered and cloistered in a totally unbelievable way.
And then, there is The Outsider. And, the dog. “… the yin and yang of the Francis Project…”. Two genetically altered animals - one good, one bad.
Lots of filler in this. Nora’s back story (boring). Garrison’s adventures (totally unnecessary to the plot). The veterinary clinic. Probably a good 200 pages or more that didn’t advance the main story at all. Which, for me, really dragged down the pacing and interest. I found myself sort of skimming along until the two animals met up, and not really caring about the excess trimmings. Still, that main plotline is interesting and thought provoking, and it did carry me along to the finish, so that part worked! (