F.E. Sillanpään romaani Ihmiselon ihanuus ja kurjuus ilmestyi vuonna 1945 kustannustoimittajan kokoamana. Tuolloin Sillanpään luovuus oli jo sammunut alkoholismin alle, eikä Nobel-palkittu kirjailija tuottanut uutta tekstiä. Romaanissa Sillanpää katselee taaksepäin, sotaa edeltävään aikaan; myös hänen 1950-luvulla valmistunut muistelmasarjansa perustui pitkälle ennen sotia kirjoitettuihin teksteihin.
Romaani – samoin kuin Matti Kassilan elokuvaversiokin – kertoo luovuutensa hukanneesta kansainvälisesti palkitusta kirjailijasta sodan kynnyksellä. Hahmo on helppo tulkita Sillanpään omakuvaksi. Sillanpään teksti huokuu elämään pettymistä, väsymystä ja turhautumista, jossa avioliitto koetaan arjen vankilaksi, josta paetaan alkoholiin ja nuoruusmuistoihin. Kirjailija Martti Hongisto lähtee juovuspäissään tapaamaan nuoruudenrakastettuaan Annaa Lepaan kartanoon. Martti ja leskeksi jäänyt Anna päätyvät sänkyyn, mikä kohottaa Martissa hetkeksi miehistä luovuudentuntoa. (Kirjasampo)